I need an easy friend

Olen miettinyt muutamana kesänä, että Balenciagan vuoden 2006 Resort-mallistosta olisi ollut fiksua hankkia mekko. Esimerkiksi tuollainen kuin kuvassa. Tai se, jonka Kate Moss hankki, se nilkkamittainen.

Kaunis mekko on yksi parhaista asioista, mitä naiselle voi alkukesästä tapahtua. Minä en ole vielä löytänyt kesäsuosikkiani, mutta sellainen saattaa löytyä jopa omasta kaapista, jos viitsii mennä katsomaan. Menen ihan pian.

Rakastan vaatteita, joita ei tarvitse asustaa. Instant chic.

Pidän myös näistä kuvista, joissa asusteita ei ole säästelty. Älkää kysykö miksi, mutta jotenkin minun tuli näistä Kurt Cobainia ikävä.

oliviagraham.com

Keskiviikko

Juhannuspäivän pienen identiteettikriisin aikana ehdin kyseenalaistaa kaikki aikuisiän valintani työ- ja muussa elämässä.

Harmistuin siitä, ettei juhannus merkitse minulle mitään juhlana, enkä voi samastua suomalaiseen melankoliaan, en elokuviin, jotka loppuvat aina onnettomasti, makkaraan, jossa on enemmän jauhoja kuin lihaa, ja kaikkiin rumiin kenkiin, joita myydään marketeissa vihannesosastojen lähellä.

Onneksi ympärilläni on ihmisiä tönimässä eteenpäin

herää pahvi

ei sitä makkaraa ole pakko ostaa.

Eilen illalla kävin rannassa kävelyllä. Tyytyväisen oloiset ihmiset hyörivät jäätelökioskien ympärillä toisilleen rupatellen. Näky oli mainio; pääosin vaaleisiin kesävaatteisiin pukeutuneet kesänaiset ja -miehet seisoivat rennoissa asennoissa herkullisen väristen jäätelötötteröidensä kanssa; kirkasta pinkkiä, lilaa, keltaista.

Häikäisevän kirkkaat värit näyttivät kauniilta neutraaleissa kehyksissä, vihreiden puiden lomassa, pehmeän kirkkaassa iltavalossa. Keväällä hankkimani Stella McCartneyn naurettavan oranssi toppi alkoi taas tuntua hyvältä idealta. Toppi on samanvärinen kuin Helsingin Jäätelötehtaan appelsiinijäätelö.

Meri tuoksui ihanalta, ja tajusin, etten minäkään aivan juureton ole. Tunnen oloni kotoisaksi paikoissa, joissa tuuli tuoksuu suolalta. Ja rakastan karjalanpiirakoita - nehän ovat suomalaista ruokaa. Parhaat myydään Lasipalatsin Eat & Joy Maatilatorilla, joka on muuten sekä visuaalisesti että valikoimaltaan mitä viehättävin ruokapuoti.

Alla vanha Ranskan Voguen kuvasarja by PD & EA: möhkälekoruja, paitiksia, liivejä, shortseja, vöitä, vihreää, joo. Otetaan rennosti.

Haute Densité by Patrick Demarchelier, styled by Emmanuelle Alt, Vogue Paris March 2005
tfs, skannaaja guga/moda

Ego Trip

Ego Trip by Matt Jones, styled by Ludivine Poiblanc, Vogue Paris March 2005
tfs, skannaaja guga/moda

La panthère ose

La panthère ose by Mario Sorrenti, styled by Emmanuelle Alt, Vogue Paris December 2007 / January 2008
diorettescans.blogspot.com

Rescue me to the nightless night

Jään juhannukseksi Helsinkiin, mutta vietin reilu viikko sitten melkein kuin juhannuksen Saimaalla.

Aamun valjetessa usva järven pinnalla näytti keijukaispölyltä. Nouseva aurinko maalasi vastarannan puut keltaisiksi ja oransseiksi, ja ihmettelin kahden tunnin aikana varmaan kuusisataa kertaa, voiko tuollaista maisemaa olla olemassa. Kuulemma voi ja on.

Suomen kesä on parhaimmillaan kesistä paras. Näköjään niin paras, että unohdin laittaa kengät jalkaan, kun lähdin ulos.

PS Husky Rescuen kauniin kesävideon on ohjannut Miikka Lommi.

You and me are burning in the summertime

Bain de soleil by Sebastian Kim, Numéro #104 June/July 2009
imgmodelsblog & tfs/flyingace

Kauniit ja ylpeet

Kävin torstaina uudistavia keskusteluja kolmen eri ystäväni kanssa. En mitenkään suunnitellusti tai naama vakavana mutta kävinpä kuitenkin.

Alkuillan ruokatreffien jälkeen suuntasin Stockalle ostamaan jäätelöä ja poikkesin kotimatkalla Dieselin ennakkoalessa, missä vastaani haahuili Mikko. Perustimme uimapukuosastolle oman sovituskopin ja sovitimme molemmat yllemme ihanaa & meille aivan epäsopivaa vaatetta: minä hametta, Mikko neuletakkia. Hui kauhistus!

Päätimme, ettemme ole lihavia, vaan mittasuhteet ei toiminu.

Mikko kertoi, miten mielenkiintoista hänestä on kuulla, miksi joku ihminen pukeutuu niin kuin pukeutuu. Rationaalisuus, järkeily, johdonmukaisuus

hani, kerro mulle miksi!

Minä en osaa moiseen vastata, vedän fiiliksellä.

Harmittelimme hetken sitä, miten muotiblogit ovat muuttuneet raikkaista ajatusmyrskykeskuksista tuote-esittelykanaviksi - rankasti kärjistäen siis. Tuotteilla viittaan brändien lisäksi elämään. Siitäkin voi tehdä tuotteen, helposti, luontevasti, melkein huomaamattaan.

No jaa, sävyt muuttuvat, jotain vanhaa katoaa, jotain säilyy, luodaan jotain uutta, innostutaan, rönsyillään, kasvetaan, sitähän elämä on.

Kevytmielisten analyysien lomassa mietin, että on mielenkiintoista seurata muotikulttuuria Suomessa nyt, kun sitä vähitellen alkaa syntyä. Tulee uusia lehtiä ja uusia blogeja. Lehdet kehittyvät. Vuorovaikutteisuus lisääntyy verkon ansiosta.

Keskustelin joskus ystävieni kanssa kaupunkikulttuurin syntymisestä, ja joku seurueesta totesi osuvasti, ettei Helsingin viileä (muka)itsetietoinen ilmapiiri ole mitään sen kummempaa kuin nuorille kaupungeille ominaista haparointia, alkujäykkyyttä.

Ja itsekin ole osa sitä kaikkea. Voi tsiisus, joskus en tervehdi jotain ihmistä kadulla tai baarissa sen tähden, etten ole varma muistaako hän minua, tunnistaako, olemmeko moikkaustasolla.

Vaikka oikeasti, kaikki muistavat suunnilleen kaikki, tietävät ihmeellisen paljon toistensa elämästä ja ovat viettäneet aikaa samoissa ympyröissä, koska niitä ympyröitä on suunnilleen tasan muutama.

Päätin pari vuotta sitten, että uncool is the new cool, ja aloin moikkailla kaikkia. Mutta kun törmäsin kaupungilla kouluaikojeni merkittävimpään opettajaan, katsoin toiseen suuntaan. Tuskin edes muistaisi minua, tunnistaisi, tai ajattelisi, että olemme moikkaustasolla. Voi meitä ihmisiä.

Tiedättehän sen tunteen, kun herää aamulla, ja miettii kasvot hymyten, että kunpa aina olisi tällaista.

Ihana sunnuntai - teille myös!

Tout comme Charlotte by Clémence Levert, styled by Mélanie Huynh, Vogue Paris December 2007 / January 2008
diorettescans.blogspot.com

PS

Tässä on taas yksi sellainen muotijuttu, jonka olisin halunnut keksiä. Hannelore Knuts esittää kahdeksaa eri naista peruukkien ja aurinkolasien avulla.

Kuvat esittävät osuvasti, miten paljon aurinkolasien muoto ja olemus vaikuttavat kasvojen ilmeeseen. Minä olen käyttänyt Ray-Banin Wayfarereita ikuisuuden. Niissä kaikki ihmiset näyttävät minusta aavistuksen hölmöiltä. Sovittelin jokunen viikko sitten Vuittonilla Gina-aurinkolaseja, jotka sopisivat aika ihanasti niihin kesällä käyttämiini vaatteisiin ja koruihin, joiden kanssa Wayfarerit tuntuvat turhan muovisilta ja raskailta.

Sunglasses and Wigs by Christina Kruse, styled by Tom Van Dorpe, Muse #18 Summer 2009
tfs / blackangel41999

Private Affair

Private Affair by Olaf Wipperfurth, styled by Sarah Cobb, Muse #18 Summer 2009
tfs / blackangel41999

Keskiviikko

Mihin katosivat päivät?

Minulla on rästissä kaikkea, mitä ihmisellä voi olla. Paitsi sähkömittarin lukeman ilmoittaminen. Ilmoitin lukeman sekä töissä että kotona jo viime viikolla, mahtavaa. Toivottavasti olemme onnistuneet vähentämään sähkönkäyttöä. Tasauslaskuistahan sen sitten näkee.

Olin aikonut kirjoittaa, mitä kaikkea kaunista sain ihastella Saimaalla, ja miten ihanasti yhdet tietyt kengät sopivat yhden tietyn mekon kanssa. Ehkä myös siitä, etten tarvitse tällä hetkellä uusia vaatteita, mikä saa minut suuntaamaan huomioni kenkiin, koruihin ja laukkuihin.

Ja se matkakassi, josta kerroin; se vaikutti ystävättäreni mielestä niin kätevältä, että hän aikoo hankkia samanlaisen. Laukkukin minun piti kuvata, mutten kuvannut vielä enkä varsinkaan kuvaa nyt, koska se on pursuilee edelleen viikonloppurojusta. Pakkaan fiksusti menomatkalla - paluumatkalla tärkeää on ainoastaan se, että suunnilleen kaikki tavarat tulevat mukaan.

Äsken poimin kassista muovipussin, jonka sisältä löytyivät märät kukkabikinit. Nice. Muistin kouluaikojen uimakamat, jotka unohtuivat joskus muutamaksi päiväksi jumppakassiin eteiseen. Äitini oli tietenkin aina yhtä innoissaan löytäessään homehtuneen mytyn. Tätä nykyä joudun löytämään sen itse.

Näissä kuvissa on kaunis raukea tunnelma. Ja mikä tukka! Haaveilen silloin tällöin otsiksesta, mutten ole vielä kertaakaan paljastanut haaveita kampaajalleni. Onneksi olen varannut seuraavan ajan on vasta elokuulle. Jos innostun leikkaamaan otsiksen tänään (keittiö-Fiskarseilla, ei olisi ensimmäinen kerta), se ehtii kasvaa pois hiukan, ennen kuin kampaajani näkee sen. Voin väittää, että tukka katkesi itsestään - kaikki ne UV:t ja happosateet, miten tää nyt näin, hei auta.

kuvat tfs

Some girls, some boys

Class of 2006 by Paolo Roversi, styled by Lucinda Chambers, Vogue UK February 2006
the fashion box

Another day, another dream

Jos kaikki mainokset tuntuisivat tältä, ovessani ei lukisi: Ei mainoksia, kiitos.

Hehkutin näitä videoita jokunen viikko sitten, mutta jos ohititte ne silloin, katselkaapa nyt. Videot musituttavat minua siitä, että maailma on kaunis - ainakin hetkittäin ja varsinkin Stellan vaatteissa.

Lauantai

Lähden viikonlopuksi maalle - Saimaalle - ja jätän kerrankin tietokoneen kotiin. Onpa virkistävää. Viikonloppureissu toimi tekosyynä matkakassin hankkimiselle. En ehdi nyt napata kuvaa, mutta laukku on ihana ja nahkaa, ja näette sen myöhemmin.

Pakkasin mukaan pari mekkoa, farkut ja valkoisia t-paitoja. Korkkarit jäävät kotiin, koska niitä ei kuulemma tarvita. Jaahas, mikä paikka se semmoinen on?

UPS:n suloiset lähettipojat toivat eilen tilaamani hopeakorkkarit, jotka ovat luonnossa vielä kauniimmat kuin kuvassa. Sigerson Morrisonin lesti sopii jalkaani täydellisesti.

Sovittelin kenkiä eilen monta kertaa ja jätin ne hyllyn päälle hymyämään. Silitin vaatteita, mutta välillä oli käännettävä pää ja tarkistettava, että kengät tosiaan odottelevat minua siellä hyllyn päällä - siellähän ne.

Sain äidiltäni viestin, että otathan sitten tarpeeksi lämpimiä vaatteita mukaan viikonlopuksi. Vastasin kuten aina, että otan otan otan, ja sekä minä että äiti tiedämme, etten kuitenkaan ota. Ehkä nyt kuitenkin lisään laukkuun villatakin, niin olen vähän tsempannut.

Bedknobs and Broomsticks by Ellen von Unwerth, styled by Leith Clark, Lula Fall/Winter 2008
tfs / OhJane

I never thought tonight could ever be, this close to me

Loven kevätnumeron kuvasarja Night and Dawn on esimakua Mert Alasin ja Marcus Piggottin uudesta kirjasta, johon koottu kuvia yöelämästä.

Valokuvaajakaksikon muotikuvat ovat usein siloiteltuja, ylväitä ja tarkoituksella lavastetun oloisia. Kirjan kuvissa ihmisiä ja tilanteita esitellään vähemmän asetellusti. Lehden esittelytekstin mukaan:

While they’re famous for their hyperreal glamour, there’s a raw edge to their images in this book which capture people candidly, unposed and in their element.

Näyttää hyvältä. Kate Moss muuten myös kuulostaa hyvältä - Lemonheadsin uudella levyllä.

Chateau Marmont LOS ANGELES 2008

Madonna Concert PARIS 2008

Madonna Concert PARIS 2008

Chateau Marmont LOS ANGELES 2008

Chateau Marmont LOS ANGELES 2008

Madonna Concert PARIS 2008

Chateau Marmont LOS ANGELES 2008

Night and Dawn by Mert Alas and Marcus Piggott, Love Magazine Spring/Summer 2009
community.livejournal.com

Just just

Voiko töihin mennä lökätrikoissa?

No kyllähän se onnistuu, kun pukee trikoot ylleen, ja menee.

Näin eilen - tänään laitan mekon, niin pysyy elämä balanssissa. Mustat trikoot ja valkoinen t-paita ovat molemmat Filippa K Easen, vaalea sormus Rings Eclecticin.

Olen erityisen tyytyväinen fiksuihin koruhankintoini tänä keväänä. Valitsen vasempaan käteeni joka aamu jonkun möhkösormuksen enkä tarvitse muita koruja. Haaveilen mahtavasta ja monipuolisesta sormusvalikoimasta kauniine säilytysrasioineen, mutta kuten kaikkea muutakin näitä voi hankkia yhden kerrallaan.

Gemma Ward näyttää vauvalta vanhassa Vogue-editorialissa. Kuvissa on mahtavat värit ja valot. Plus tahtoisin tuollaisen tyttöriipuksen.

Flash Dance by Nick Knight, Vogue UK September 2004
lähde tfs, skannaaja guga/moda

Julia Lives Here

Julia Restoin Roitfeld at home in New York
theselby.com

Hämäränvihreää

Kaikki alkoi Carine Roitfeldin hopeariipuksesta. Eikun kaikki alkoi hopeariipuksen kirvoittamista lomamuistoista ja niiden myötä hopeisesta kirppisvyöstä. Oikeastaan kaikki alkoi siitä Ultra Bran biisistä, jossa lauletaan, että heikko valo tulee huoneeseen, jossa on ohuet verhot.

Verhoista siis ja valosta, niistä alkoi kaikki. Biisi tuli mieleeni, kun hyräilin yhtenä aurinkoisena aamuna Hei hoi haukea. Ehkä kaikki alkoikin jo hauesta - mikä käy järkeen, nyt kun aloin ajatella;

tahdon vedenvärisen silkkimekon.

Vedenvärisen silkkimekon - tai silkkisifonkimekon, jos nyt ihan tarkkoja ollaan ja täällähän ollaan - tahtominen on yksi asia ja hankkiminen toinen. Olen soitellut ja juoksennellut läpi Helsingin kauppoja löytämättä etsimääni. Villisilkistä ei löydy yhtäkään kangasta, josta voisin teettää vedenvärisen silkkisifonkimekon.

Lannistuin eilen etsintätappiostani niin, että ostin Zarasta mintunvihreän t-paitamekon, jonka etukappale on tehty pestystä habotaisilkistä. Tänään söin päärynäjäätelöä (ensi kertaa kahteenkymmeneen vuoteen?), joka sekin oli kauniin vaaleanvihreää. Onko sellainen tauti olemassa kuin vihreänhimo?

Niin ja sitten tuli tämä leventelyongelma. I blame it on MJ. Ne naurettavan leveät vaatteet ensi syksyn LV-mallistossa houkuttavat kamalasti. Tahtoisin jonkun mekon ja jonkun takin, joihin molempiin mahtuisi kaksi minua.

Novel Muse

Novel Muse by Lachlan Bailey, styled by Kate Phelan, Vogue UK July 2009
tfs / Manuva

Viva Mariacarla

Viva Mariacarla by Craig McDean, styled by Carine Roitfeld, Vogue Paris March 2005
lähde tfs, skannaaja guga/moda