Nyt kun vuosi on näin pitkällä - enää reilu neljännes jäljellä - alan hahmottaa hallitsevan tunteen suhteessani muotiin; olen tylsistynyt, haukotuttaa. Herättäkää sitten, kun jotain alkaa tapahtua.
Eipä sillä, etteikö torkkuvuosi olisi ollut uudistava. Tajuan paremmin kuin koskaan, että pieni on suurinta. Lojun mielelläni sängyssä kokonaisen päivän lukemassa kirjaa. Pyykin lajittelu, peseminen, kuivaaminen ja silittäminen rentouttaa.
Kävelen aamulla töihin onnellisena siitä, että saan tehdä juuri sitä työtä. Arvailen, mistä naiset inspiroituvat ensi keväänä. Uppoudun saumojen ja hihan istutuksen ihmeelliseen maailmaan. Kun tekee mieli, kipaisen lähileipomoon ostamaan pullaa. Istun paikoissa yksin ja muiden kanssa. Mietin, kuka valmistaa Helsingin parhaan espresson, ja että onko sillä väliä.
Kaikkein kivointa on käydä ruokaostoksilla, nauttia pitkistä aterioista, nauraa - etenkin huonoille/omille jutuille - käydä kävelyllä ja juhlissa, joissa juodaan hyviä viinejä, eikä kukaan ei napsi kuvia. Jestas sentään! Ei kaikkea tarvitse dokumentoida ja levittää kuvina maailmalle. Merkittävät hetket ja ihmiset säilyvät muistoissamme muutenkin.
Torstaina lanseerasimme työpaikalla cocktail hourin ja vietimme suloisen tuokion tyttöporukassa. Yritän olla rajoittamatta elämääni turhilla säännöillä, mutta kahdesta en luovu:
1) Jääkaapissa on aina oltava pullo kuohuvaa.
2) Mikään ei ole liian pieni syy avata sitä.
Mutta siitä muodista, niin, olin tirauttaa onnenitkut selatessani Marc Jacobsin ensi kevään mallistokuvia. Mustan, nahan ja niittien jälkeen on elämää - vieläpä kaunista, kutkuttavaa. Mitä värejä, keveyttä, muotoja, satumaisia tossuja! Joku sentään ymmärtää näyttää tietä niille suunnittelijoille ja stailisteille, jotka piehtaroivat omassa ihanuudessan tajuamatta, että uusiutuminen on ainoa tapa selvitä.
"Fashion is not about looking back. It is always about looking forward," kiteytti Anna Wintour eilen katsomassani The September Issue -dokumentissa. Tuohon minulla ei ole mitään lisättävää.
Eva Herzigova by Sølve Sundsbø
herfamedgoodlooks.com
13 kommenttia:
Olen viime aikoina miettinyt samankaltaisia asioita, ja lyönyt mielessäni vetoa siitä, mikä on reikien ja rokkiniittien jälkeen seuraava suuri trendi. Vaikka sitä haluaa olla jollain tavalla tyylikäs ja ehkä muodikaskin, en silti halua jostain syystä pukeutua samalla tavalla kuin muut. Paluu klassikoihin ja omiin voimavaatteisiin on aina hyvä vaihtoehto.
ensinnäkin, minua harmittaa valtavasti, että The Septenber Issue näytettiin juuri viikonloppuna kun olen poissa Helsingistä. Toivon, että saan mahdollisuuden nähdä sen toiste.
Toisekseen, on ilo lukea elämästään nauttivan ihmisen tekstejä. Tuo kuohari juttu on hyvä. Ja se, ettei kysy itseltään lupaa syödä pullaa. Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt samankaltaisia ratkaisuja, ja olen paljon onnellisempi. Samalla olen päättänyt olla oman elämäni herra, kyseenalaistaa tabuja ja uskaltaa tehdä asioita. Nyt tuntuu, että tulevaisuudessakin olen sitä mitä haluan.
Kiitos Sara, pelastit mut just sunnuntaiahdistukselta. Teksteistäsi jää aina niin sellainen jollain tavalla kevyt tunne, niinkuin höyhen, voi huokaista helpotuksesta ja todeta, että kyllä elämästä voi (ja kuuluukin!) sunnuntaisinkin nauttia.
Ja se mitä sanoit säännöistä ja tilaisuuksien kuvaamisesta on aivan totta.
Itselläni on tapana luoda itselleni aivan kiveenhakattuja sääntöjä ja niistä poikkeaminen tuottaa suuren morkkiksen. Mutta, kuka minua muka määrää? Säännöthän, varsinkin ne omat, on tehty rikottaviksi!
Ja mitä tuohon kuvaamiseen tulee, inhota on ehkä liian voimakas sana, ärsyttäminen kuvaa suhtautumistani siihen paremmin. On sääli kuinka monta arvokasta hetkeä menee hukkaan, kun ihmiset odottelevat kameran takana sitä, että salama välähtäisi. Hetket ovat tässä ja nyt, ei kameran muistikortilla.
Jotenkin tuo alun muotiahdistuksesi puhutteli. Katselin juuri äsken muotitalojen ensi kevään ja kesän mallistoja ja tuntui, että syksystä ja talvesta ne erottuvat ainoastaan kevyempien materiaalien johdosta.
Olen täysin hurahtanut mustaan ja niitteihin, mutta jotenkin minusta silti tuntuu, että kevään ja kesän mallistojen tulisi olla värikkäämpiä ja jotenkin iloisempia.
Tulee kyllä olemaan hauska nähdä, mitä tämän jälkeen keksitään (ja kauanko siinä keksimisessä menee).
Voin kyllä täysin samaistua tekstiisi. Muoti polkee tällä hetkellä niin paikallaan, ettei mikään muotivirtaus tunnu enää ollenkaan hohdokkaalta.
Nykin muotiviikot oli pieni pettymys, mallisto toisen jälkeen näytti niin samalta..tylsältä. Innolla odotan, mitä Lontoolla on tarjota, toivottavasti jotain täysin uutta ja odottamatonta.
kaunista tekstiä ja niiiin totta,lukeminen,pyykkien peseminen ja pienet arkiaskareet ovat rentouttavia!ja samoin se, kun ei tee mitään;)rakastan näitä sun pohdiskeluja sara!
Kirjoitat todella hyvin. Tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin blogiasi ja haluankin vain kertoa, että olet yksi lempiblogeistani.
onko toi otsikko jostain (kirjasta/leffasta/runosta)?
Edellinen anonyymi: Otsikko on PMMP:n "Pariterapiaa"-biisistä, löytyy Youtubesta.
Olen niin sitä mieltä, että ihmisten pitäisi vaan nauttia ja elää elämäänsä, eikä dokumentoida sitä muille ainaisin valokuvin. Mikä ihmeen tarve on esitellä elämäänsä, tekojansa, suorituksia, kiireellistä aikataulua ym. muille. Mä en ainakaan tee yhtään mitään muuta kuin relaan;)
oi kiitos kiltille anonyymille! -otsikosta kysellyt
Olipa mukava kirjoitus! Pyykin pesu, ripustaminen ja lajittelu on myös minun ehdottomia mielipuuhiani. Silittäminen sen sijaan ei. ;-)
Kuohuvasta olen täydellisen samaa mieltä!!!
Ehkä se herätys tulee nopeammin kuin luuletkaan, Pariisin muotiviikko on iiihan pian!
Ja kiitos kaikista editorialkuvista jotka olet tänne postaillut, itse olen yllätyksekseni kyllästynyt muotivalokuviin ja on hyvä huomata että niihin ei sittenkään voi niin kovasti kyllästyä, jos tämä lause nyt tekee yhtään selkoa...
Lähetä kommentti