sunnuntaina 30. elokuuta 2009

Love is to share, mine is for you

6 kommenttia:

Jo kirjoitti...

Kiitos videosta, kuinka sopikin täydellisesti tähän sunnuntai-illan tunnelmaan!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Minkä kokoinen sinun vaalea Acnen farkkupaitasi on (se, joka sinulla oli Pariisin kuvissa)?

Kiitos ihanasta blogista! :)
-S

E. L. I. Cash kirjoitti...

Nyyh! Olen viime päivinä kurkistellut näitä sivuja taas ahkeraan, mutta nyt vasta katsoin pätkän. Se olikin haikea kokemus! Tulee tippa linssiin tällaisista tarinoista, kun tajuaa sen koskevan myös itseään.

Anonyymi kirjoitti...

Menee kylmät väreet kun kuuntelen tuota kappaletta ja luen edellisiä kirjoituksias.. vau.

Sara kirjoitti...

Jo: Kiva että pidit.

Anonyymi 18.58: Paita on kokoa 36.

E.L.I. Cash: Mä oon varsinainen pillittäjä, olipa kyseessä musa, kirjat, leffat tai mikä hyvänsä. Mutta mun mielestä taide- ja kulttuurielämysten kautta on luontevaa käydä läpi omia tuntemuksia. Olivatpa sitten iloisia tai surullisia niin aina löytyy joku toinen, joka miettii samaa.

Anonyymi 16.57: Kiva jos näistä on sulle jotain iloa.

E. L. I. Cash kirjoitti...

En missään nimessä kadu sitä, että klikkasin videota. Sitä en nyyhki. Loppu ja se tunne tulivat tosi odottamatta. Olen viime aikoina pysähdellyt samantapaisissa tunnelmissa - joka kerta taiteen edesauttamana. Ehkä olen jossain syklissä.