Mehukasta

Claire Dhelensin stailaamien korukuvien esittely ei kaipaa korusanoja. Kyllä noilla sormilla ja sormuksilla kelpaa rutistella hedelmiä. Olen pitkään etsiskellyt kelpohintaisia näyttäviä sormuksia, mutten riittävän aktiivisesti, sillä sormuskokoelmani on edelleen säälittävä.

Mitä enemmän vaatteita täytyy kerrostaa ylle, sitä vähemmän kaipaan muita helyjä ja heilukkeita asuihini. Sormukset eivät helise tai heilu likaa; näyttävät cocktail-sormukset säilyvät ajankohtaisina forever. Voisin myös käyttää jotain tuollaista pikkurillisormusta, perhosta tai kukkaa. Oikeesti. Täytyy varmaan käydä mummin korulippaalla kinuamassa. Tai voittaa lotossa ja ostaa kerralla sormet ja varpaat täyteen timangeja.

kuvat Rose

The Wild One

Kate Moss photographed by Terry Richardson, Pop AW 2004

Fashion Market

Täytin eilen 25 - juhlin syntymäpäivääni kolme päivää. Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka onnittelivat, toivat kukkia, halailivat ja suukottivat, lähettivät kukkia ja suukkoja ja leipoivat kakkua (sain kaksi kakkua, eh heh hee), lauloivat (mummi laulaa aina & muutamat muutkin) ja saivat minut tuntemaan itseni Tosi Tärkeäksi. Tänään palaan tavalliseen arkeen ja blogin ääreen, tietty.

Moni lukija on sekä kommenttiosastolla että minut tavatessaan toivonut ilmoitusta Gaudeten kirppiksestä - tai tätä nykyä Fashion Marketista. Seuraava järjestetään huomenna liikkeessämme Fredrikinkadulla. Tervetuloa kaikki, ketkä mielivät. Maksutapoina käyvät käteinen ja pankkikortti (ei Visa Electron). Tiedustelut numerosta 09 608 635.

Nyt mukavaa päivää kaikille - illalla kommenttivastauksia & muuta höpinää!

For Your Eyes Only

Marraskuun W on taidenumero. Kannessa hymyilee lastaan imettävä Angelina Jolie. Sisäsivuilla nainen elää elämäänsä Etelä-Ranskassa viikon ajan kumppaninsa Brad Pittin ikuistamana.

Kun etsin skannattuja kuvia, tulin lukaisseeksi keskustelupalstojen kärkkäitä kommentteja Pittin lahjakkuudesta (vs. lahjattomuudesta) ja taiteesta yleensä. Tuntuu huvittavalta, että näyttelijän kuvaama sarja olisi automaattisesti jotenkin vähemmän taidetta kuin valokuvaajan. Tai että koska lehdet ovat muutenkin täynnä näyttelijättären kuvia, W:ssä julkaistu kuvasarja olisi pelkkää julkisuushakuista hölynpölyä.

Minusta kuvaprojekti on mielenkiintoinen. W-lehden verkkosivuilla kerrotaan, että idea projektiin syntyi W:n taiteellisen johtajan, Dennis Freedmanin ja valokuvaaja Bruce Weberin välisestä keskustelusta. Freedman halusi löytää uudenlaisen tavan kuvata maailman valokuvatuimpia naisia. Weber kertoi, että hänen mielestään parhaimmat Elizabeth Taylorista otetut kuvat olivat tämän aviomiehen Mike Toddin ottamia. Pittin vanhanaikaiselle filmille kuvaama sarja paljastaa, millaisena mies näkee julkisuudessa palvotun ihmenaisen, elämänkumppaninsa ja lastensa äidin.

Taiteen ja viihteen raja on paperilla selvä. Viihde luodaan lähtökohtaisesti katsojan tarpeet mielessä. Mietitään, mitä ihmiset haluavat nähdä, kuulla, tuntea. Taide taas syntyy taiteilijan visioista ja tarpeesta ilmaista itseään jollain tietyllä tavalla.

Kumpaan kastiin W:n kuvaprojekti kuuluu, molempiin varmaan – ja lisäksi se on näyttelijäperheen mainos sekä loistava myyntikikka lehdelle. Mitä sitten? Ei epäkaupallisuus ole mikään itseisarvo. Minulle oleellista on se, että kuvista huokuu rakkaus. Niitä on kiva katsoa.

kuvat the Fashionspot, skannaaja kroqjock

More is More?

Kävin keväällä katsomassa Sex and the Cityn ennakkonäytöksen, minkä jälkeen suljin silmäni ja korvani kaikelta elokuvaan liittyvältä. Inhoan massahysteriaa. Viime viikon perjantaina dvd:n tullessa myyntiin satuin olemaan Stockalla, mutta leffa jäi ostamatta aivan typerästä syystä. Hintaan kuului dvd:n lisäksi musta muovinen Sex and the City -kassi – kenelle? miksi? – enkä kehdannut mennä ostopisteeseen sanomaan, että mä en kuule hei tarvitse tota kassia kiitos. Ajattelin, että myyjä pitäisi minua snobina. Myöhemmin totesin mielessäni, ettei myyjillä varmaan ole työnsä lomassa aikaa saati halua pitää minua yhtään minään. Ladida, la la.

Kuluneella viikolla sain leffan käsiini ja katsoin sen asuja tutkiakseni. Taidanpa katsoa vielä kahdeksan kertaa. Vaatteita on p-aljon, samoin asusteita: osa yksinkertaisen kauniita, osa kuin teatteripuvustosta lainattuja.

Jos (Carrien) tyyliä täytyisi kuvailla lyhyesti, valitsisin sanan kylläinen. Puvustaja Patricia Field ei välitä muodista vaan valitsee mallistoista palasia omien visioidensa toteuttamiseksi. Nukkekokoinen Sarah Jessica Parker näyttää hurmaavalta isoissa pyjamahousuissa, hartioita korostavissa takeissa ja kermakakkumekoissa. Rohkea värien käyttö tekee jokaisesta kuvasta täyteläisen.

Leffan innoittamana kaipaan jotain runsasta: pussihihaista takkia tai neuletta, isoja hartioita, leveitä katkaistuja housuja, poikafarkkuja (löytyy jo kaapista), epämääräisiä kaapuvaatteita (silkkikimono?!?), jotain koruja (timantteja tietty), Rolexin (Rakas joulupukki...) ja paljon uusia korkkareita (!!!kenkäpula!!!), koska matalilla kengillä paikasta toiseen hiihtely ei vain käy laatuun joka päivä.

Jos on viettänyt päivän törkeän hienoissa ja törkeän korkeissa kengissä, tietää eron: girls in heels have more fun.

kuvat Google

Perjantai

Elokuussa julkaisemani Ryan McGinleyn ihananihanat aavikkokuvat Raquel Zimmermanista löytyvät Ranskan Voguen marraskuun numerosta. Kaikki otokset eivät tietenkään päässeet lehteen saakka - tänne kelpaavat.

Kun aikoo itse pukeutua kokomustaan, ympärillä (ja silmien edessä) hohtavat värit käyvät tasapainoittavasta terapiasta. Ja kun terapia tuli mainuttua, katsokaapa Indien uusimmat kuvapostaukset. Niiden voimalla elän koko loppuviikon.

Olen menossa illalla näyttelyavajaisiin ja muihin paikkoihin kera rakkaan ystävän, jota en ole nähnyt valovuosiin. Täpisen ilosta jo nyt.

Teille ihania perjantaihetkiä myös! Ollaan onnellisia jookos niin kuin

ananas ja kookos.

kuvat Gold Digger

Luonnontieteitä

Sciences naturelles by Karim Saddl, styled by Benjamin Bruno, Vogue Paris November 2008
lähde the Fashion Spot, skannaaja Berlinrocks

Haaste

Mari haastoi minut paljastamaan omituisia tapojani.

1) Siivoan ennen kuin lähden matkalle.
Vaikka olen muka järjestelmällinen ihminen, kotini vallitseva olotila on usein kaaos; lehtiä, kirjoja ja cd-levyjä on ripoteltu pöydille ja lattialle, vaatteita lojuu myttyinä joka puolella samoin kuin tyhjiä teemukeja ja nenäliinoja.

Kuitenkin, aina kun olen lähdössä matkalle, siivoan perusteellisesti. Sen lisäksi, että siistiin kotiin on mukavampi palata kuin sottaiseen, tunnen elämäni olevan kunnolla järjestyksessä ja pystyn lähtemään rauhallisin mielin, vasta kun tavarat fyysisestikin järjestetty paikoilleen.

2) Luen Mrs Dallowayn joka kevät.
Saatan aloittaa kevätkauden henkisesti jo tammikuussa. Virginia Woolfin Mrs Dalloway muistuttaa kouluaikojen keväästä. Luin kirjan moneen kertaan ennen ylioppilaskirjoituksiani - pitihän se lukuloma johonkin käyttää, enkä jaksanut innostua muusta. Kirjan luettuani tunnen itseni valmiiksi uuteen kauteen.

3) Ostan kaksin kappalein.
Kaksi t-paitaa, kahdet sukat, kahdet farkut, kaksi omenaa, kaksi Bulgarian-jogurttia, kaksi hiuslakkaa, kaksi hammastahnaa - ostoskorissani on useimmiten kaksi kutakin tuotetta. Vuokraan myös yleensä kaksi elokuvaa kerrallaan (jos toinen sattuisi olemaan huono) ja minulla on aina vähintään kaksi kirjaa kesken, jotten olisi totaalisen yksin maailmassa, kun olen lukenut jommankumman loppuun.

4) Kävelen ympäriinsä hampaita harjatessani.
Mietin samalla tärkeitä asioita. Mekaaninen työ kuten hampaiden harjaaminen auttaa minua järjestämään ajatuksiani. Samasta syystä pelaan joskus matopeliä tai pasianssia, järjestän vaatteita, kirjoja ja cd-levyjä värijärjestykseen ja neulon villasukkia.

5) Rakastan huonoja vitsejä ja toistelen niitä kanssaeläjien kyllästymiseen asti.
Esimerkiksi pähkinöistä; syön paljon pähkinöitä, joka päivä, mutta aina kun näen Pecan-pähkinöitä, sanon, etten voi koskea niihin. Ai miksi en? Koska ne eivät ole minun vaan Pekan. Perheeni on kuullut tuon 50-100 kertaa – ovat silti edelleen hengessä mukana.

6) Selaan lehden takaperin.
Olipa kyseessä sanomalehti tai aikakauslehti, kannattelen sitä vasemmalla kädellä ja selaan oikealla. Ainoa luonteva tapa - älkää kysykö miksi. Hesarin saatan laskea pöydälle, mutta selaussuunta säilyy. (Kirjat luen selkeyden takia alusta loppuun päin. Takakannen esittelytekstejä en lue, ne ovat useimmiten huonoja.)

kuvat Ryan McGinley

Role Model

Role Model by Craig McDean, W Magazine May 2001
kuvat Kate Moss Collection

J'adore Anja

Jos muistan oikein, olen julkaissut jotain samalla otsikolla ennenkin. Miksiköhän? Kuvassa talsii Anja Rubik Balmainin näytöstä edeltävässä läpimenossa omat vaatteet yllään. Tuossa kauneudessa, tyyneydessä ja tyylikkyydessä on jotain niin luontevaa, ettei sitä voi kadehtia, sitä voi vain ihailla. Mulle kans tuollaiset saappaat (jakoivetjahousutjapaitajahiuksetja). Kuva on Scott Schumanin ottama ja julkaisema.

Töihin mun töihin

Gaudeteen haetaan osa-aikaista työntekijää myyjän tehtäviin. Hakijalta edellytetään ennen kaikkea reippautta ja täsmällisyyttä – kuten kaikissa töissä aina? – mutta myös kiinnostuksesta muotiin ja vaateteollisuuteen on hyötyä, tietty.

Työajat vaihtelevat liikkeen aukioloaikojen sisällä puolikkaista päivistä kokonaisiin. Jollain viikolla työtunteja saattaa kertyä paljon, jollain toisella viikolla vain muutama.

Vapaamuotoisen hakemuksen voi jättää liikkeeseen tai toimittaa sähköpostitse osoitteeseen info@gaudete.com. Hakuaika 17.10. asti ja joo, sen lisäksi että olen ihan tajuttoman nipo ihminen, olen ihan ookoo työkaveri ja pomo.

GAUDETE
Fredrikinkatu 35
00120 Helsinki
ma-pe 11-18, la 11-15
tel 09 608 635

Elämää ideatyhjiössä

Olen voinut huonosti viime aikoina – juossut labrassa ja lääkärissä ja pelännyt ja kitissyt, näyttänyt pelokkaalta ja pelottavalta samaan aikaan. Voi miten onnellinen voinkaan olla siitä, että olen aina ennen ollut terve. Olen myös tavallaan alkanut pitää lääkärissä käymisestä – labran täti sanoo, että olen reipas tyttö ja huolehtii, että muistan ottaa eväitä mukaan, etten pyörry verikokeen jälkeen. Kun talsin Töölöstä Punavuoreen pillimehu kädessä, silloin on kyllä äitiä ikävä.

Mutta asiaan, vaateasioihin, niin, kuulkaas; en enää koskaan moiti itseäni siitä, että ostan niin paljon farkkuja ja valkoisia paitoja. Kaikki nuo muka tarpeettomat farkut ja paidat toimivat pikku apulaisinani nyt, kun mieleni ei tee miettiä, mitä pukisin päälleni. Vaikken ole pessyt pyykkiä kolmeen viikkoon, ja pyykkikorini on täynnä valkoisia t-paitoja, teepparivarastot eivät ole ehtyneet kaapista. Ihan mieletöntä. Yllättävän usein asioilla on joku merkitys.

Niin kuin esimerkiksi sillä, että Ranskan Voguessa on esitelty noin yhdeksänkymmentä muotijuttua tällä samalla tiimillä ja idealla. Tiimi ja idea toimivat – näillä pärjää taas koko viikon.

ps. Paitisten silittäminen on yllättävän vaikeaa, huomasin taas kerran. Jos joku on ollut pesulassa töissä tai on muuten vain taitava, saa mielellään paljastaa niksinsä, kiva kiitti moi ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Blue jean by Inez Van Lamsweerde and Vinoodh Matadin, styled by Emmanuelle Alt
Vogue Paris December 2004 / January 2005
kuvat tFS, alkuperäinen lähde hfgl

Tyylikkyyden syvin olemus

Tässä kuvina pari asiaa, joista kirjoitan heti kun ennätän. Ihana inspiroiva muotijuttu on julkaistu Vogue Paris Enfants –lehdessä ja sen on stailannut Veronique Didry. Lokoisaa lauantaipäivää!

kuvat Rose

Toute allure

Toute allure by Terry Richardson, styled by Emmanuelle Alt, Vogue Paris August 2006
kuvat Hannah Couture

We Got It Bad

We Got It Bad by Derek Henderson, styled by Stevie Dance, Russh Australia Issue 22
lähde Fashionising.com

The Art of Feeling Comfortable

Rennossa neuletyylissä ei ole mitään uutta, ja silti se taas houkuttaa. Farkkujen ja t-paitojen ohella vietän toisinaan päiväkausia samoissa villapaidoissa, olipa vuodenaika mikä tahansa. Mukavia neulevaihtoehtoja on kertynyt kaappiin perusväreissä – mustaa, eri harmaan sävyjä ja hiekkaa – ja erityisen ihanilta neuleet näyttävät paljaita sääriä vasten.

Päivän ihan hyvä riittää –teeman mukaisesti lisään vielä, että toimivat nuo neuleet kyllä ihan hyvin sukkahousujenkin kanssa. Olen löytänyt vaihtoehdon suosimalleni Seppälän sukkahousumallille (jota ei ilmeisesti enää valmisteta): Wolfordin Individual Leg Support, musta, 50 denieriä. Ostin yhden parin kokeiltavaksi, ja palasin hakemaan kaksi lisää.

Sukkisten pinta on sopivan peittävä ja matta. Neuloksen koostumus on napakka ja hiukan tukeva, mikä tuntuu erityisen mukavalta silloin, kun täytyy seistä ja kävellä paljon. Täytän tässä kuussa 25 ja olen jo alkanut käyttää mummosukkahousuja, cool.



kuvat Google, Stella McCartney ja Style.com

Tämä kirjoitus on omistettu kaikille, jotka ovat kyllästyneet olemaan hysteerisiä

Jos olen joskus haaveillut näyttävästä paluusta blogin ääreen, todellisuus ei ainakaan tänään vastaa haavekuvia. Kaksi päivää Milanossa, neljä Pariisissa, kauniita vaatteita kauniiden ihmisten yllä – amazing, super, bestseller, to die for – juttuja olisi paljon, mutta jätetään ne nyt.

Acnen Pariisin showroomin malleilla oli likaiset tukat ja laastareita varpaissa. Toisen tytön nimi taisi olla Tilda, ja hän oli pukenut vyötettävän mekon väärin ylleen – ei haittaa, olin myyty kuitenkin.

Helmut Langin kevätmallisto ei hätkähdyttänyt minua samalla tavalla kuin ne jotkut Pariisin näytöslavoilla esitellyt ihanuudet, jotka oli suunnitellut joku tummahiuksinen mies tai se yksi punatukkainen nainen. Silti tiedän, että ensi keväänä käytän jokaista Langin mallistosta tilaamaani vaatetta rakkaudella, ja olen onnellinen siitä, ettei vaatteissani ole mitään ihmeellistä.

En kaipaa ylleni markkinoiden parasta t-paitaa, hyvä t-paita riittää. Homogenoitu täydellisten asioiden maailma saa minut haukottelemaan. Jos on olemassa paras muotilehti tai muotiblogi, ainakaan minä en lue niitä. Kuka teki mitä ensin, kuka kirjoittaa milläkin tavalla ja miten usein, you heard it here first, ee vee vee koo.

Ylläni ei ole tänään mitään merkkiä, mallistoa tai sesonkia vaan vaatteet: farkut ja t-paita. Kun ruoho on vihreää, se on vihreää pimeässäkin.

L'allure

L’allure by Inez van Lamsweerde & Vinoodh Matadin, styled by Emmanuelle Alt, Vogue Paris February 2004
kuvat tFS, alkuperäinen lähde hfgl